En meinannut pysyä housuissani, kun odotin Kördeä tuloaulassa. Kuukauden tauko näkemisessä, hirveä ahdistus erosta ja turhasta riitelystä, jännitys ja hullut seksihalut. Menettämisen pelko, hylätyksi tulemisen pelko, kaikki mahdollinen. Sitten kun tuloaulan ovet avautuivat ja näin komean, hieman reissussa rähjääntyneen miehen hymyilevän ja kävelevän minua kohti. Huh huh.

Körde halasi ja suuteli minua. Kaikki kuukauden kärsimys ja paha olo haihtuivat sillä sekunnilla. Miten joku niin väärä voikin tuntua niin helvetin hyvältä?

Vietimme melkein kokonaisen vuorokauden hotellihuoneessa. Kävimme tosin illalla ravintolassa syömässä ja aamupalalla. Loppuajan makoilimme hotellin sängyssä, panimme sen minkä ehdimme ja nautimme toisistamme. Yöllä nukuin joko Körden kainalossa tai kiinni hänen selässään. Minä, joka en kestä yhtään mitään häiriötekijöitä nukkuessa.

Annoin jopa Körden pari kertaa laueta suuhuni (minun aloitteestani). Tällainen toimitus ei ole onnistunut pariinkymmeneen vuoteen, koska sitä tehtiin minulle lukuisia kertoja väkisin.

Körde oli otettu siitä, että tulin sovitusti paikalle. Hän oli tehnyt paljon järjestelyjä, että sai omalta osaltaan tapaamisen onnistumaan. Ehkä nyt sain vähän anteeksi siitä, kun en kuukausi sitten lähtenyt hänen luokseen yöksi.

Körde on niin kuuma mies. Voisin katsella, silitellä ja hoidella miestä ihan koko ajan. Körden kiivas, impulsiivinen luonne tekee miehestä täysin vastustamattoman. Kun kävelimme Körden kanssa ja ihmiset tuijottivat, mietin, miten onnellinen olen, kun saan kulkea tuon ihmisen vierellä. 

Voin sietää paljon, jos vain saan kokea näin suuria tunteita ja pitää tuon miehen elämässäni.

En uskaltanut kertoa tulevista työreissuistani, koska en halunnut pilata tunnelmaa. Muutenkin tuntuu, että nyt on otettava tästä suhteesta irti se, mitä otettavissa on. Huomisesta ei tiedä kukaan, mutta Körden kanssa tuo lause saa ihan uuden merkityksen. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Käänteet ovat niin nopeita eikä niitä voi mitenkään ennakoida.

Körden pimeä puoli mietityttää minua edelleen. Siskoni suostuisi tapaamaan Körden ja minut vain julkisella paikalla tai mieluummin ei ollenkaan. Tiedän, että ystäväni eivät myöskään ole Körden suurimpia faneja.

Kyllä minäkin aina tipahdan pilvilinnoista, kun kuuntelen, miten arkipäiväisesti Körde puhuu huumeiden käytöstä, väkivallasta ja satunnaisista putkareissuistaan. Ja mitä kauemmin Körden seurassa olen, sitä lähempänä on hetki, kun joku tarjoaa minullekin aineita. Se on sellainen maailma, johon en halua joutua mukaan.

Sitten Körde taas hymyilee ujosti ja sanoo jännittävänsä minua. Tai istumme junassa ja houkuttelen miehen avaamaan housunsa niin, että ehdin ottaa suihin sillä aikaa, kun käytävän viereiseltä paikalta henkilö käy vessassa.

Oikeasti. Millä todennäköisyydellä tällaiseen mieheen on mahdollista törmätä tässä elämässä?